I've been to heaven I've been to hell
I've been to Vegas and god knows where
But nothing feels like home like you babe
I love you more than you will ever know.
Mulla ei oo pitkään aikaan ollut niin hauskaa olla valokuvaajana kun viime viikon torstaina, kun ajeltiin siskon luokse koskelle Arton ja Annin kanssa. Oon elämäni aikana pakottanut yhden miespuolisen henkilön kameran eteen Arton lisäksi, ja se on Henri. Ja ne on ollut kaikista ikimuistosimpia, vaikeimpia ja huvittavimpia valokuvausreissuja.
Tytöissä on nimittäin se hyvä puoli, että kun ottaa kameran käteen niin ne alkaa poseeraamaan aika luonnollisesti ja vaivattomasti eikä ne koskaan kyseenalaista että mitä me täällä ojassa tehdään, miksi meidän täytyy katsoa tuonne tai tänne jne. No, näin ei tosiaan ole miesten kanssa. Oli harvinaisen vaikeaa pysyä pokkana kun Arto mutisee siellä linssin vaikeammalla puolella jotain tyyliin: "Tähän kuvaan kuvatekstiksi: Anni, nyt seistään vähän ojassa. Niin. Eikä nämä itikat jätä mua rauhaan, vittu...." Sit siltä repes vielä housut. Siinä vaiheessa mua nauratti ja kävi sääliks niin paljon ettei siitä kuvauksesta meinannu tulla mitään. Mutta eihän noiden kahden kanssa voi epäonnistua! Mun mielestä oli jo lähes mun velvollisuus ikuistaa Artosta ja Annista tällasia kuvia, koska niitä vaan ei ole, vaikka onhan nuo jo jonkin aikaa yhdessä olleet. Rakastan pareja jotka ei kuuluta ihmissuhteitaan facebookissa jatkuvasti, eli rakastan Artoa ja Annia. Ja oon ihan varma, että ne rakastaa mua ihan yhtä paljon takas!! Varsinkin Arto, jonka auton maalipinta alkaa nyt hitaasti rapistua kiitos minun. Sori.
PS: Oli hieno ja randomein lauantai pitkään aikaan.
