Schizophrenic

Tammikuu, 2012.

Kakofonista väriskitsoilua pitkästä aikaa, olkaa hyvät! Eli toisin sanoen; mä oon tehnyt paluun. 

Mun kovin rakas ja virusten täyttämä kone palasi kuolleista eilen! Vähän ilmastointiteippiä, paljon kirosanoja ja parin näppäimen irtihakkauksen jälkeen tää on kuin uusi. Jotenkin käy jo sääliksi. Tämä mun kone on yrittänyt suoraan sanoen kiitettävän montaa eri itsemurhataktiikkaa, (joista osa on oikeesti ollu aika ...omaperäisiä) ja silti se vaan aina saadaan juuri ennen valoon menoa raahattua takaisin elävien kirjoihin. Joskus mä mietin, että oliskohan aika tullut jo tällekin. Hirveen harmi olis vaan päästää irti, kun niin monia hyviä muistoja tän kanssa koettu. :( esim. kaikki intialaiset biisit ja keskustelun pätkät, mitä tää aina välillä alkaa soittamaan ihan yhtäkkiä!?? Itkettäis.

Itku oli tänäänkin jo lähellä, kun nauroin niin paljon. Mä ja Tiina käytiin keskustelu edellisenä päivänä puhelimessa siitä, miten ominaistuoksut on ihan järjettömän kiehtova juttu. Samassa keskustelussa tuli mietittyä taas maan ja taivaan väliltä kaikki, kunnes tajuttiin mikä päivä huomenna olis... 25. tammikuuta. Neljä vuotta sitten oltiin Iisalmen gangstoimmat emot ja kaikki oli ihan hattarapilvee, mutta silti pippurista. Oli Lostalone ja lutakkokeikka ja lumisota. Ja kaikkein legendoimmat insidet. Voi nostalgia. Sitä sit vinistiin siinä ja yhtäkki Tiina ilmoitti saaneensa idean. Ja kun se idea tulee, niin siitä tietenkään ei voi puhua mitään. Mutta silti se täytyy ilmoittaa ääneen, ihan vain siksi, että mahdollisimman paljon jää häiritsemään sitten nii-in.

Ja sitten. Mä sain tämän:

ÄÄÄ-Ä, ehkä ihanin vuosipäiväkortti ikinä??? Kuulemma mun reaktio siihen, kun sain ton käteeni ja vilkaisin ekaa kertaa, oli täys räjähdys. No, oli se kyllä oikeesti aika räjähtävä nauru, mikä tota sit seuras ja kommunikaatio taantui sellaselle vinkunan ja käkätyksen tasolle... Ja silti mua ymmärrettiin. Se kai tässä hälyttävintä on. :D Noi kuvat on ehkä epäinformatiivisimmat ikinä, mutta toisaalta tuon kortin sisältö voi olla itsessään aika mysteeri. Ellei sit satu olemaan joku dille, joka jaksaa ymmärtää meitä. Voi hitsi, hymyilyttää.

PS. Huomenna taidan joutua turvautumaan bambi-eyeseihin ja koittaa saada vähän lisäaikaa kirjoittaa yks vastausteksti. Wish me luck.

black&white

 Tiia!

Tiiän kyllä, että toi eka kuva ei oo mustavalkee, mut what evs.

Kuvien laatu ei oo mitään parasta, koska, no... Olisitte nähneet viime sunnuntain kuvaussessiot pulkkamäen jälkeen. :D En sano muuta. Lisää kuvia kuitenkin tulossa, niin minulta kuin Anniltakin! :) En ole ehtinyt oikein laittamaan noita kuvia, koska oon juoksennellu vaikka missä. Hyvä puoli kiireessä on se, ettei tule ainakaan tylsää! Ja Anni on viettänyt hiljaiseloa, koska sen kone on rikki. Toivottavasti sekin sais pian laitettua kuvailujaan tänne. :)
Mulla on ollut ihan mahtava päivä! Pääni sisällä mun koulumatka meni näin:

Viikon päästä oon muuten varmaan vielä iloisempi, koska perjantaina suuntaan joogaohjaajakoulutukseen parhaimman Anskun kanssa! Ää!! :D En malta oottaa, vaikka toisaalta kyllä myös jännittää vähän! Vuos on alkanut aika huippuhyvin ja muutenkin hymyilyttää vaan koko ajan. Oikeestaan hymyilyttää niin paljon että päähän koskee. Tosin siitä nyt ei saa valittaa. :)
Mulla ei oo mitään asiaa, joten tässä lisää torstai-illan fiilistelyjä. Voisin tanssia mun unelmakengät jalassa, koska ne tuli tänään. (Pst, oon niillä melkein 170cm!!!)

Älkää kysykö, miksi Skrillex. En tiiä itekään miksi kuuntelen sitä nyt. Mut hei mun mielestä se on ihan looginen valinta tähän listaan... :D

smile!

Tiia ♥

Kuvat on viime viikonlopulta kun kuvailin koulutehtäviä. Nythän näitä kuvia on aikaa laittaa, kun on kipeänä. Keskiviikkona nosti kuumeen ja voin sanoa, että nyt kun on kolmas päivä neljän seinän sisällä menossa, niin olen tulossa hulluksi. Onneksi tänään on jo parempi olo niin pääsee uloskin!! Melkein harmittaa kun yhdet kuvat eivät onnistuneet, Tiian puolesta nimittäin.... :D Laitoin sen heiluttelemaan lumista kuusen oksaa päänsä päällä, että saataisiin lunta kuviin. Harmi vaan, että sitä tuli vähän liikaa... Saan kyllä vaan kiitellä mun kavereita joita kuvaan, että mitä kaikkee ne tekeekään. "Voisitko tuotaa... heilutella tuota lumista oksaa pääsi päällä? Hei tuolla on liikennemerkki! Naura sille, naura liikennemerkille!" "Joo hei musta ois hyvä idea jos nyt makaisit siinä rautatiellä. Just noin. Ai terävät kivet sattuu? No ei tässä mene pitkään!" Onneks oon tosiaan nopea kuvaamaan toisin kuin eräät.... Voin sanoa että takapuoleni muistaa vieläkin sen rautaisen kehikon jolla istuin sen kymmenen minuuttia samalla kun Anni säätöi jotain... täydellisyyttä kuvaansa. (Se kuva ei edes päässyt kuvistyöhön, jota Anni teki...) Mutta kuitenkin! Ihanaa kun tuli valokuvailtua viikonloppuna pitkästä aikaa, pitkään aikaan ei ole ehtinyt. Kuten jo aiemmin selitin niin on ollut aaaaaika paljon tekemistä eikä turhaa aikaa ole jäänyt. Kaiken lisäksi olin kai jossain vaiheessa ilmoittautunut sanoituskurssille, ja nyt sekin sitten alkoi. Alku nyt on vähän mitä on, toivon että kurssi muuttuu vielä parempaan suuntaan. :) Kipeänä on ollut myös aikaa selailla nettikauppoja ja en kestä mitkä kengät itselleni löysin. Saatan oikeasti ehkä räjähtää kun saan nuo kengät itselleni! Ne on mulle tarkoitetut! 

Oon ettiny tuollasia korkoja vaikka kuinka pitkään ja nyt kun ne löytyi niin... It was love at the first sight. Ajattelin, että noilla kengillä olis hyvä lähteä vanhojen jatkoille! Mekkoa etin sinne vielä, mutta eiköhän se löydy. Myös ite tanssikengät & korut tuli tällä viikolla, mutta ne nyt ei vedä vertoja näille koroille!! Oon ihan superinnoissani noista enkä jaksa oottaa että ne tulis jo. Tosin oon kyllä superinnoissani vähän kaikesta tällä hetkellä. Kuumeen jälkeen parasta on se, että kun on aluksi maannut voimattomana pari päivää, niin sitten kun alkaa helpottaa niin kaikki ne ajatukset ja jutut mitä oot miettiny tulee kerralla ulos! Sitä vaan puhuu ja puhuu ja puhuu ja puhuu taukoamatta. Tosin säälin sitä, joka joutuu kuuntelemaan. Ja ainoa ihminen joka on kotona, on isä. Sekin tosiaan toivoo, että olisin jo terve ja lähtisin jonnekin... :D

Muttaa nyt jatkan yhteiskuntaopin lukemista! Oon vähän jäljessä, kun ei oikein lukemisesta tullut mitään kuumeen aikana.

Lopuks perjantaimusiikkia (inspiraationa Tiia, totta kai!)

Kyseenalaistakaa minun ja Tiian musiikkimaku ihan vapaasti. Mietin aina itsekin että miksi ihmeessä just nämä on meidän kappaleita...

Huippua viikonloppua kaikille! :)

silence

  

It sounds like the chanting through the years
And the dance steps of my soul
It sounds like the whisper in my ears;
It’s the play of life’s flow.

Voisin kertoa jotain siitä miten arvostan tanssijoita ja ihailen heitä, mutta taidan antaa runon, musiikin ja etenkin KUVIEN puhua puolestaan. Kiitos Sonjalle, oli yksi parhaimmista kuvauspäivistä sinun kanssa ja et uskokaan miten inspiroit mua. Perhosein!