Oh love

I've been to heaven I've been to hell
I've been to Vegas and god knows where
But nothing feels like home like you babe
I love you more than you will ever know.

Mulla ei oo pitkään aikaan ollut niin hauskaa olla valokuvaajana kun viime viikon torstaina, kun ajeltiin siskon luokse koskelle Arton ja Annin kanssa. Oon elämäni aikana pakottanut yhden miespuolisen henkilön kameran eteen Arton lisäksi, ja se on Henri. Ja ne on ollut kaikista ikimuistosimpia, vaikeimpia ja huvittavimpia valokuvausreissuja.
Tytöissä on nimittäin se hyvä puoli, että kun ottaa kameran käteen niin ne alkaa poseeraamaan aika luonnollisesti ja vaivattomasti eikä ne koskaan kyseenalaista että mitä me täällä ojassa tehdään, miksi meidän täytyy katsoa tuonne tai tänne jne. No, näin ei tosiaan ole miesten kanssa. Oli harvinaisen vaikeaa pysyä pokkana kun Arto mutisee siellä linssin vaikeammalla puolella jotain tyyliin: "Tähän kuvaan kuvatekstiksi: Anni, nyt seistään vähän ojassa. Niin. Eikä nämä itikat jätä mua rauhaan, vittu...." Sit siltä repes vielä housut. Siinä vaiheessa mua nauratti ja kävi sääliks niin paljon ettei siitä kuvauksesta meinannu tulla mitään. Mutta eihän noiden kahden kanssa voi epäonnistua! Mun mielestä oli jo lähes mun velvollisuus ikuistaa Artosta ja Annista tällasia kuvia, koska niitä vaan ei ole, vaikka onhan nuo jo jonkin aikaa yhdessä olleet. Rakastan pareja jotka ei kuuluta ihmissuhteitaan facebookissa jatkuvasti, eli rakastan Artoa ja Annia. Ja oon ihan varma, että ne rakastaa mua ihan yhtä paljon takas!! Varsinkin Arto, jonka auton maalipinta alkaa nyt hitaasti rapistua kiitos minun. Sori.

PS: Oli hieno ja randomein lauantai pitkään aikaan.

#katlife

Nämä varasti mun sydämen viime viikolla. Voi hyvä ihme. Tui. Sanna-siskon kissalle syntyi pentuja, ja nyt myös toinen kissa on saanut poikasia, joten jos kissoista tykkäätte (ja olette ajatelleet sellasen hankkia) niin ottakaa yhteyttä!!! Aivan valloittavia pieniä otuksia. Tämä sintti oli mun suosikki, se oli pienin mutta ihan valmis lähtemään jo laatikon ulkopuolelle suureen maailmaan:

Nice

guacamole.....................

Nizza!!! Mikä loistava paikka!!! 'Nuff said!
Minä ja Tiia ostetaan sieltä loma-asunto sitten vanhempina ja rahakkaina, peukut pystyyn vaan koko paikalle ja Villa-Saint Exupérylle, jota piti Australialaiset. (OVH!) Muistoja jäi koko reissulta ihan valtava kasa, niin paljon ettei vielä kaikkea osaa edes kaivata. Tiiasta ja musta hioutui reissun aikana sellanen double-trouble-team että eiköhän sitä lähdetä uusimaan sama reissu pitemmän kaavan mukaan ensi kesänä. Hih.  Kotimatka oli karu ja kivinen, into matkustaa lopahti siinä vaiheessa kun tajusi että seuraava pysähdyspaikka on Iisalmi. Niin ja nimenomaan pysähdyspaikka. Kaksi päivää siitä kun olin päässyt kotiin nälkäisenä ja väsyneenä (Nizzassa me nukuttiin kolmen päivän aikana kahdeksan tuntia ja sitten me valvottiin 48 tuntia putkeen. Ja Nizzan pizzan voimilla päästiin kotiin asti.) aloin suunnitella seuraavaa reissua. "Lontoo!!! LONTOO! Hei entä Berliini? Katotaan lentojen hinnat.... Lento New Yorkiin... LÄHDETÄÄN TÖIHIN AUSTRALIAAN!!!" Onneks vieressä istui kuuntelemassa Anni, joka ymmärtää 150% kaikkea, ja se antoi mun suunnitella ihan rauhassa näitä reissuja. Ja oli osan aikaa jopa ihan mukana suunnitelmissa! Eiköhän se ole se Lontoo ensi syksynä. ;)

Entä elämä interrailin jälkeen? Töitä. Runoja. Valokuvia. Pitkiä päiviä ja vielä pidempiä iltoja. Sadetta ja sateisia kesäöitä. Hyvää musiikkia ja huonoa musiikkia. Nevershoutneveriä! Joogaa. Ihania ihmisiä. Ja vähän lisää töitä. I'm loving every second of it!

Paris

Eiffel oli vähän sateinen.

Pariisi.
I think i saw a moose. Could be a Tiia tho'.
Mulla oli flunssa mutta se ei menoa haitannut (ainakaan liiaksi) mut tässä vaiheessa reissua tehtiin kuitenkin päätös ettei lähdetä enää Italiaan vaan pysytään turvallisesti Ranskassa. Nizzaan junan löytäminen vaati muutaman aseman läpikäymistä ja hotellin varaaminen hyviä hermoja ja nopeaa toimintaa. Sitä ennen me kuitenkin nautittiin Pariisin annista täysin rinnoin, hengailtiin ympäri Bastilleä ekana iltana ja kuunneltiin katupianesteja. Ruokarahat alkoi olla tiukilla joten laitettiin mun ranskantaidot testiin ja tilattiin parit patongit (varmaan ainoa asia joka on Ranskassa halpaa, heh :D) Sää eikä Pariisin hotelli ollut oikein meidän puolella, vettä tuli taivaalta ja hotelli tulvi guacamolea, if you know what i mean (you don't.) Onneksi Pariisi oli kuitenkin yhtä hurmaava kuin matkaseurani, ja se pehmitti sadesäätä ja flunssaa. Tässä vaiheessa reissua me oltiin jo sellanen double-T-team ettei toista ole muodin mekassa nähty! Äkkiä takasin.