pathetic

Hyvää perjantai-iltaa vain kaikille.
Minulla ei ole mitään sanottavaa, eikä minulla ole mitään tekemistä. Siksi minä kirjoitankin tänne. Nyt on perjantai. Kaikki minun kaverit on jossain, ja mikä surullisinta, minä en ole mukana. Enkö annakin itsestäni ihan helvetin hyvän kuvan tässä heti aluksi? Hei olen Tiina, minun kanssani ei haluta olla perjantai-iltaisin. Huudatan kuitenkin Nicki Minajia ja vakuutan itselleni, että nyt on hyvä ilta! Ja mikä tärkeintä -ja syvällisintä- olen yksin, mutten yksinäinen. (Hahah.)
Olen nimittäin päätöksien nainen. Kävin tänään spinningissä, jonka aikana päätin aika monta asiaa. Kokeilkaa vaikka, se on tehokasta! Menette sinne, vedätte itsenne ihan piippuun ja sitten kun tuntuu, että enminävittujaksaah, niin päätät vaan kaikki ne miljoona asiaa mitä haluat tehdä ja päätät että toteutat ne kun kävelet siitä spinningsalista ulos. Se toimii! Päätin toimia muutaman asian ratkaisemiseksi niin itseni, ihmissuhteitteni ja unelmieni suhteen. En jaksa enää ootella, että jotkut muut tulee ja tekee nämä asiat tai vakuuttelee että "sinä pystyt siihen" joko minä pystyn tai sitten en, ja pahinta mitä voi tapahtua on epäonnistuminen. Kuolenko minä siihen? No en. Päätin myös voittaa idioottimaisen fobiani, ja toivottavasti ensi viikolla pääsen vihdoinkin toteuttamaan tän huippuidean, josta en aio kertoa vielä enempää. Jee-e. Mitä muuta tein? No hävitin neljäkymppiä tuonne jonnekin, siinä on jollekin tämän kylän juopolle perjantain kaljoihin rahat. Ole hyvä juoppo, pidä hyvä ilta! Minä... istun kotona. Yksin.
Tänään oli yhteiskuntaopin koe, johon menin lukematta yhtään mitään. Tänään on muuten ollut ihan perse päivä, nyt kun miettii. ihan OIKEASTI. En kykene edes mihinkään syvälliseen pohdintaan tänne. Siksi muuten pitää ehkä mainostaa nyt tätä. Lukekaa sitä ja miettikää, hyvät ihmiset.
Mulla ois hirveesti hyviä ajatuksia mutta oon liian väsynyt työstämään niistä järkeviä lauseita. Katselen jotain vanhoja kuvia ja tajusin, että oon ollut joskus laiha ja lyhythiuksinen! Tosi hassua miten nuorena ihmiset muuttuu niin paljon, enkä nyt tarkoita että ainoastaan ulkoisesti. Jos vertaa vuoden takaista minua ja tämän hetkistä minua ja sitä, miten minun ajattelu ja näkemykset asioista poikkeaa toisistaan, niin se muutos on ihan mieletön. Ja ainakin toivon todella paljon, että meillä kaikilla se muutoksen suunta on vaan ylöspäin, aina vaan kehittyneempiin mielipiteisiin ja parempaan kykyyn oikeasti perustella niitä asioita. Tosin oon nähnyt niitäkin, jotka pysyy vuodesta toiseen paikoillaan. Ja se on aika surullista. Ja surullista on myös se, että mitä vanhemmaks ihmiset käy, sitä vähemmän ne muuttuu. Ehkä ne ite tiedostaa ne asiat, joita ne haluais muuttaa, mutta ne ei pysty siihen koska niitä pelottaa liikaa. Ne on olleet liian monta vuotta samanlaisia, ja se ajatus erilaisuudesta saa niiden olon epämukavaksi. Aika surullista. Toivottavasti musta ei koskaan tule sellaista aikuista. Kaikista kauheinta olis, että jos joskus aikuisena törmäisin tähän tekstiin ja nauraisin, että olinpas minä nuori ja naiivi kun ajattelin noin. No totta helvetissä olin nuori ja naiivi, mitä muutakaan?
Sitten on niitä ihmisiä, jotka muuttuu ihan liikaa ja liian nopeasti, ja sitten ne ei enää itsekään tiedä, mitä tapahtu. Mutta onko se sitten parempi muuttua vai pysyä paikoillaan? En tosiaan tiiä, oon liian väsynyt.
Heii kahtokaa, mä pystyin tähän, kirjotin jotain! Jee-e.
Ja heii kahtokaa, leikin viikko sitten terroristia, enkö ookkin uskottavan näkönen:

en tosiaan tiiä miks mun suu on noin. Älkää kysykö. Joo. Minä lähen piirtämään.

Mun fiilis on just nyt tämä! Onnistuiskohan toi tuossa viereisessä Smarketissa?