LONDON.

  Kyllä tässä vaiheessa vielä hymyilytti! Sit vastassa oli tämä.....

 Eli jos ei oteta huomioon sitä että meidän täytyi vaihtaa hotellia heti ensimmäisenä päivänä (Thanks a lot Booking.com.......) niin reissuhan oli täydellinen! Ja onneksi kävi onni onnettomuudessa, uusi hotelli sijaitsi nimittäin ihan Ministry of Soundin vieressä ;) Kylpyhuoneesta löytyi vähän kyseenalaisia ohjeita mutta mitäpä pienistä....
Ensimmäinen päivä vietettiin Camdenissa, jonne palattiin ainakin varmaan kolme kertaa! Oppan Camden town!

 Tämä kun nähtiin niin taidettiin hieman naurahdella. Tuli vähän ikävä siskojakin.... :D Napoleon Dynamite!

 Family business tattoo jätti muhun sitten ikuisia matkamuistoja, eli tatuointikokoelma kasvoi vähän lisää. Ihanat italiaanot teki kyllä hyvää jälkeä. ;)

 This is where the magic happens! ;) Ei törmätty Alaniin ja Roryyn, valitettavasti.

 Eli syyslomalla vietettiin Annin kanssa 10 päivää Lontoossa, ja voitte vain kuvitella millasta se oli meillä... Hahhahah, oli hieno reissu! Kameraa tuli kannettua vähän laiskasti mukana ja ikuistamatta jäi mm. sellaisia hienoja legendoja kuin Victoria Stationin lipunmyyjä. Ikävä takaisin mutta ihana oli tulla takaisin kotiinkin! Syksy on mennyt kirjoituksista toipuessa ja oikeastaan töissä. Isoja päätöksiä tehty lukion jälkeistä elämää koskien, jään pitämään Iisalmeen välivuotta ja työskentelemään rakkaalle Lady Linelleni. Hiljaista on tosiaan blogissa ollut mutta jospa tämä tästä lähtisi vähän nousuun. Olen vielä kahden vaiheilla teenkö kuvataidediplomin vai en, mutta jos sen teen niin sitten blogi täyttyy ainakin niistä töistä! ;) Taiteilu on jäänyt nyt vähän vähemmälle ainakin minun elämässäni, enemmän olen innostunut juuri työasioistani. Viimeksi eilen hehkutin Body Pump 84:n hauisbiisiä! Tytöt, jouluun mennessä meillä on sit hauikset vai mitä! ;)

Muistatteko muuten tämän postauksen minun tämän syksyn bucketlististä? :) Lista toteutui, paitsi etten ole vieläkään syönyt dragon fruitia, juonut kermakaljaa tai nähnyt Stonehengeä. Viimeinen jäi näkemättä kun Glaston matka Lontoossa peruuntui. Mutta sehän antoi vaan syyn lähteä takaisin Englantiin! ;)
Pikkujoulukausi avattiin muuten viime viikonloppuna ja tänään jatkuu, eli suuntaan nyt laittautumaan iltaa varten valmiiksi! :)

Schizophrenic

Tammikuu, 2012.

Kakofonista väriskitsoilua pitkästä aikaa, olkaa hyvät! Eli toisin sanoen; mä oon tehnyt paluun. 

Mun kovin rakas ja virusten täyttämä kone palasi kuolleista eilen! Vähän ilmastointiteippiä, paljon kirosanoja ja parin näppäimen irtihakkauksen jälkeen tää on kuin uusi. Jotenkin käy jo sääliksi. Tämä mun kone on yrittänyt suoraan sanoen kiitettävän montaa eri itsemurhataktiikkaa, (joista osa on oikeesti ollu aika ...omaperäisiä) ja silti se vaan aina saadaan juuri ennen valoon menoa raahattua takaisin elävien kirjoihin. Joskus mä mietin, että oliskohan aika tullut jo tällekin. Hirveen harmi olis vaan päästää irti, kun niin monia hyviä muistoja tän kanssa koettu. :( esim. kaikki intialaiset biisit ja keskustelun pätkät, mitä tää aina välillä alkaa soittamaan ihan yhtäkkiä!?? Itkettäis.

Itku oli tänäänkin jo lähellä, kun nauroin niin paljon. Mä ja Tiina käytiin keskustelu edellisenä päivänä puhelimessa siitä, miten ominaistuoksut on ihan järjettömän kiehtova juttu. Samassa keskustelussa tuli mietittyä taas maan ja taivaan väliltä kaikki, kunnes tajuttiin mikä päivä huomenna olis... 25. tammikuuta. Neljä vuotta sitten oltiin Iisalmen gangstoimmat emot ja kaikki oli ihan hattarapilvee, mutta silti pippurista. Oli Lostalone ja lutakkokeikka ja lumisota. Ja kaikkein legendoimmat insidet. Voi nostalgia. Sitä sit vinistiin siinä ja yhtäkki Tiina ilmoitti saaneensa idean. Ja kun se idea tulee, niin siitä tietenkään ei voi puhua mitään. Mutta silti se täytyy ilmoittaa ääneen, ihan vain siksi, että mahdollisimman paljon jää häiritsemään sitten nii-in.

Ja sitten. Mä sain tämän:

ÄÄÄ-Ä, ehkä ihanin vuosipäiväkortti ikinä??? Kuulemma mun reaktio siihen, kun sain ton käteeni ja vilkaisin ekaa kertaa, oli täys räjähdys. No, oli se kyllä oikeesti aika räjähtävä nauru, mikä tota sit seuras ja kommunikaatio taantui sellaselle vinkunan ja käkätyksen tasolle... Ja silti mua ymmärrettiin. Se kai tässä hälyttävintä on. :D Noi kuvat on ehkä epäinformatiivisimmat ikinä, mutta toisaalta tuon kortin sisältö voi olla itsessään aika mysteeri. Ellei sit satu olemaan joku dille, joka jaksaa ymmärtää meitä. Voi hitsi, hymyilyttää.

PS. Huomenna taidan joutua turvautumaan bambi-eyeseihin ja koittaa saada vähän lisäaikaa kirjoittaa yks vastausteksti. Wish me luck.

kotipäivä

Lokakuu, 2011.

Sain Tiinankin kameran toiselle puolen, hähää! Nämä siis siltä samalta kuvausreissulta Annin ja Tintin kanssa.

Jäin tänään kotiin ihan suosiolla, tuon historiankirjan kanssa. Ulkona on ihan hirmu nättiä nyt. Oon saanut katsella auringon nousemista ja nyt tuolla on aivan huikea valo, joka saa meidän nurmikon kimmeltämään kastepisaroista. Järvikin on ihan peilityyni ja kihisen pääni sisällä innosta, haluan tuonne kuvaamaan! Mut ei. Oon päättänyt nyt keskittyä vain lukemiseen ja sitä kanssa sit teen pääni puhki. Huomenna on koe, joten mun on vaan pakko. Eikä yhtään auta, että rakas Timppakin pisti viestiä, kuinka kaupungissa ''satama on kaunis ja valo täydellinen''. Yhyy.

Oon miettinyt, tai oikeastaan me ollaan mietitty tuon yhden kanssa, että miten kiva olis kuvata ihan uusia ihmisiä! Vaikka tyyliin randomeja kaupungeissa tai sitten ihan vaan jotain tyyppiä, joka suostuisi malliksi lähtemään. Ei sillä, etteikö meidän kaverit olis tarpeeksi hyviä, koska nehän on ihan mahtavia ja käsittämättömän upeita! Mutta niin, ihan vaikka vaihtelun vuoksi. Vaihtelua kaipais kanssa kuvauspaikka, Iisalmi alkaa olla aika nähty juttu jo. Mulla on kanssa itselläni yksi idea, jonka vois toteuttaa tässä kunhan koeviikko ja muu ärsy loppuu. Ihan vaan testiksi.

Niin, ja lopuksi vielä LOPPUKEVENNYS!!
(pientä behind the scenes -matskua, tällaista meillä oikeasti on...)

''Kaverikuva!! ELI HYMYÄ!''

Ja tässä alla, Tiina the rekvisiittahenkilö & itse rekvisiitta, joka esitti tärkeän roolin n. kahdessa valokuvassa!! (...niin siis tuo Tiinaa kaksikertaa pidempi risu siinä sen kädessä. Oot sä aika badass sintti kyllä.)
(Mun on pakko kommentoida tähän ETTÄ: ilman minua näistä kuvista ei ehkä olisi tullut mitään! Arvostan nyt hieman enemmän niitä jotka pitelee niitä tikkuja ja karvoja aina kameran yläpuolella! Hirmu tärkee homma, ja näytän aika maailmanomistajalta tuon tikun kanssa. T. Tiina the best stickholder you'll ever know)